Fimbul Taiteilijatalon yhteyteen on perustettu uusi nykytaidetta esittävä Ikkunagalleria TUULIKAAPPI. Galleria sijaitsee nimensä mukaisesti Fimbul Taiteilijatalon tuulikaapissa. Pieni ja intiimi näyttelytila mahdollistaa tilallisten teoskokonaisuuksien esittämisen ympäri vuorokauden. TUULIKAAPISSA esitetään ensisijaisesti Fimbulin taiteilijoiden, mutta myös laajemmin suomalaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden teoksia. Gallerian tavoitteena on tehdä näkyväksi Fimbulin taidetoimintaa lähialueen asukkaille sekä alueen virkistyspalveluita käyttäville vierailijoille.
TUULIKAAPISSA NYT:
Niilo Kemppainen: Aarteet
8.6.-28.6.2026
Näyttely koostuu teoksista, joissa rannoilta kerätyt ajopuut toimivat keskeisimpänä materiaalina. Ajopuukappaleet ovat kuin tutkimusmatkoilta talletettuja maiseman palasia, joihin lisään oman jälkeni. Rannikolla haahuilu ja keräily ovat olennainen osa taiteellista prosessiani sekä ideoitteni ja sisältöjen muodostumista. Teosten kuvat, värit ja muodot saavat vaikutteita paikoista, joissa seikkailen. Ajopuita olen kerännyt mm. Saimaan rannoilta, Turun saaristosta, Keski-Suomen järviltä sekä Tanskasta.
Teoksia tehdessäni olen pohtinut esimerkiksi luonnon ja elämän syklejä, keskeneräisyyttä ja jatkuvaa muutosta, aikaa sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Pidän ajopuuta symbolina elämälle, jossa mikään ei ole koskaan valmista tai täydellistä, eikä mikään kestä ikuisesti. Toisaalta se myös muistuttaa suuresta kiertokulusta, jossa mikään ei todella katoa.
Ajopuista ja ruostuneesta metallista rakennettu Ajopuuihminen (Homo lignifluitans) on tähän mennessä suurin ja työläin ajopuuteokseni. Se on samalla sekä omakuva, että kuvaus ihmisestä ylipäätään. Teos herättää kysymyksiä ihmisen paikasta tässä maailmassa ja ajassa sekä ilmaisee henkilökohtaisella tasolla keskeneräisyyden, epävarmuuden ja päämäärättömyyden tunteita.
Ikkunagalleria TUULIKAAPIN tulevat näyttelyt:
Heinäkuu (6.7-.26.7.)
ilmoitetaan myöhemmin
Elokuu (3.8.-23.8.)
Trivial zero
Syyskuu (7.9.-27.9.)
Iida Leonsaari
Lokakuu (5.10.-25.10.)
Mervi Patala
Marraskuu (2.11.-22.11.)
Iida-Sofia Kivistö (Anikistit)
Joulukuu
Fimbulilaisten yhteisnäyttely
Ikkunagalleria TUULIKAAPIN menneet näyttelyt:
TOUKOKUU
Tommi Juutilainen: Harjoituksia
4.5.–24.5.2026
Tommi Juutilaisen Harjoituksia -näyttely Fimbul Tateilijatalon Ikkunagalleria Tuulikaapissa sisältää viisi maalausta ja yhden veistoksen. Kaikkia näitä teoksia voi luonnehtia harjoituksiksi.
Maalausten lähtökohtana ovat esineasetelmat, mallipiirrokset sekä renessanssi- ja barokkiajan veistoksista poimittujen kasvonilmeiden yhdistäminen pop-kulttuurin elementteihin, pyrkimyksenä liittää arkisuus johonkin juhlalliseen sekä vähän pompöösiin. Maalauksissa harjoitellaan ja kerrataan perusasioita, ja ne on tehty 2025-2026.
Yksi mukana oleva veistos, ”Apina”, on sekin pitkitetty harjoitus, joka on ollut työn alla 2005 – 2026. Veistos on eräänlainen kolmiulotteinen ”palaveripiirros”, jota on tehty ilman sen kummempaa päämäärää tai merkitystä, lähtien improvisaatiosta, jota sittemmin on muutettu ja uudelleentyöstetty loputtomiin kohti ”valmiiksi tulemisen” saavuttamatonta mahdottomuutta. Teos on prosessi, jonka päämäärä ja syy olemassaololle on tuntematon. Onko se nyt vihdoin valmis?
HUHTIKUU 2026
Kristian Jalava ja Salla Keskinen: Fotosynteesi (1)
8.4. –26.4.2026
Fotosynteesi (1) on tyhjästä tuulikaapista inspiroitunut paikkasidonnainen valokuvanäyttely.
Näyttely on osa Kristian Jalavan ja Salla Keskisen monivuotista projektia, jossa he tutkivat analogisen valokuvan kemiallista tapahtumaa ekologisesta näkökulmasta hyödyntäen erilaisia kasvikehiteaineita valokuvateosten valmistuksessa. Heidän lähtökohtanaan on tutkia ekokemiallista valokuvaprosessia kokonaisvaltaisena kehollisena kokemuksena keskittymällä kasveihin, jotka toimivat sekä kasvikehiteaineina että ravintoaineina.
Kasvien kanssa työskenteleminen kytkee valokuvaamisen prosessit vuodenkierron sykliseen rytmiin. Palaamalla valokuvan alkujuurille alkemistiseen työskentelyyn kasvien tiedon kanssa Jalava ja Keskinen uudelleen ajattelevat (myrkyttömän) valokuvapimiön merkityksiä taiteellisen prosessin ja yhteisöllisen kanssakäymisen tilana.
Stoppari (2026), hopeagelatiinivedos kuitupaperille. Vedoksen valmistuksessa on hyödynnetty nokkosta (filminkehite) ja pihlajanmarjaa (paperinkehite).
Sunnuntaina 26.4.2026 klo 14-17 näyttelyn taiteilijat pitävät avoimet ovet työhuoneellaan ja esittelevät ekokemiallista valokuvapraktiikkaansa.
MAALISKUU 2O26
Sonja Elenius: Ensemble
’Polku, sumuisen harson kätkemä ja yhä edeten – olet matkalla jonnekkin. Ilman karttaa, suunnitelmaa, ennakko-odotuksia tai selkeää tavoitetta alkaa näennäisestä kaaoksesta sittenkin tiivistymään jotakin luittensa ympärille’
Ensemble on vapaasti intuitiolla valikoituneiden maalausten ja esineiden muodostama installaatiokokonaisuus, jossa yksittäiset elementit muodostavat yhdessä assosiatiivisia ketjujaan. Taiteellisen prosessin synnyttäessä hiljalleen itse oman logiikkansa visuaaliset palaset etsiytyvät paikoilleen yksi kerrallaan. Ripustusrankana maalaustelineet kertovat työn edelleen jatkuvan – asetelma ei ole milloinkaan valmis, kiinteä tai muuttumaton.
HELMIKUU 2026
Antti Oksanen: Hapsiaisten Yö
sekatekniikka, 2026
TAMMIKUU 2026
Eero Merimaa : Vaikutelma keveydestä
lyijy, talventörröttäjät, puu, tuolit, lastulevy
2025
Tuolit ovat löytäneet tiensä teoksieni osiksi jo pitkään. Minulle ne merkitsevät kutsua osallistua, jonkinlaista ankkuria tai mittakaavan merkitsijää, joka sitoo teoksen osaksi yhteisesti jakamaamme todellisuutta. Istu alas. Olet jonkin äärellä, katsotaan löytyykö mitään.
Tässä teoksessa tuolien tehtävänä on toimia kuivaustelineen jalkoina. Lyijylaskokset on laitettu kuivumaan. Poimuista sojottaa kuiviksi mustuneita talvisiementäjiä. Hugo Simbergin haamu tuli yllättäen käymään, kun tein tätä. Meitä kiinnosti lyijyn myrkyllisyys, miten se laskostui tärkätyn pellavan kaltaisesti. Lyijyn viskositeetti (Kiefer kuvailee lyijyn nesteenkaltaiseksi, hitaasti valuvaksi massaksi).
Vaikutelma keveydestä on osa minun ja kirjailija Emilia Karjulan toteuttamaa Takapihaindeksi -nimistä kokonaisuutta.
Eero Merimaa on Turussa työskentelevä kuvanveistoon ja installaatiotaiteeseen keskittynyt kuvataiteilija. Hän on järjestänyt useita näyttelyitä, taideprojekteja ja työpajoja sekä Suomessa että ulkomailla sekä kirjoittanut artikkeleita mm. Taide-lehteen ja moniin projektijulkaisuihin. Viime aikoina hänen työskentelynsä on keskittynyt erilaisten yhteisöllisesti ohjautuvien projektien toteuttamiseen ja kuvataiteen ekologiseen siirtymään liittyviin hankkeisiin. Merimaa toimii myös kuvanveiston lehtorina ja nykytaiteen tutkimusryhmän vetäjänä Turun Taideakatemiassa.